torstai 11. huhtikuuta 2013

Pajalta päivää

Olenkos esitellyt teille tämän kaunokaisen jo??


Tämän on mummini saanut perinnöksi omalta äidiltään ja kun rakas pappani kuoli pari vuotta sitten, sain tämän (vihdoin) itselleni. Tälle en raaski tehdä mitään, en hio, en tee yhtikäs mitään. Tämmöisenä minä tämän muistan vuosien takaa ja tämmöinen se saa puolestani vielä vuosia ollakin.

Tuossa keskellä isännän rallipalkinto maljakossa muuten törrötteleepi hieman liian ajoissa kasvuun lähteneiden daalioiden versoja. Mie olen viel pulassa niitten rehuloitten kanssa, kun nyt jo pukkaavat tuommoisia alkuja! Ja maahanhan noita ei ennen kesäkuun alkua saa... Noita on siis alakerran välitilassa pari kolme leipälaatikollista mukuloina talvehtimassa ja tilan lämpö on jostain syystä päässyt nousemaan niin korkeaksi, että alkoivat versomaan jo nyt. Pitänee keksiä jotain millä taltuttais kasvua vähän!

Niin muuten, ennen tämän päiväistä seikkailua Hyvinkäällä kangastukussa ja prismassa, ehdin laipaista tämmöisen:


No joo, pientä hämäystä :-) Itse tuo on tehty, mutta tämän tekeminen oli niin helppoa, että totuuden nimissä tähän ei paljon aikaa kulu. Ohje löytyy NauravaltaNapilta , mutta itse korvasin puolet vehnäjauhoista ihan tavallisilla sämpyläjauhoilla, kun oli venhäjauhot vähissä (ja piruvieköön unohdin ostaa lisääkin niitä). Itse en ehtinyt kuumana maistaa, kun tempaisin hotpotin uunista ja sit lähdettiin liikenteeseen, mutta oli tämä kuulkaas hyvää pari tuntia leivinliinan ja pyyhkeen alla seisseenäkin (nostin kuumana pois hotpotista liinan päälle, joka oli ritilällä, näin leipään ei tiivisty pohjaan kosteutta)

Mutta nyt tämä lähtee viemään kangastukun saaliista osan pesulle ja järjestelee jälleen pari uuttaa lankarullaa laatikkoon.

1 kommentti:

  1. Joo älä teekään tuolle kaunottarelle mitää, tosi kaunis juuri tuollaisena, patinoituneena ja alkuperäisasussaan. <3

    Leipä maistuis mullekin, vaikka ruisihminen olenkin..

    VastaaPoista