lauantai 30. maaliskuuta 2013

Kevät mielellä

Kaavatestailuina syntyi tämmöiset Muhkulle, kumpikaan kaava ei ihan ollut lopulta sitä mitä meinasin, joten pientä viilailua kaivataan.

 Joustofrotee hamonen kukka-aplikaatiolla, yllätäen jopa Muhkulle vyötäröltä vähän reilu!
Kukkanen trikoota.

Kesämekkonen,singoallaksikin sanotun mallinen. melkein hyvä,mut ei ihan silti.
Tasku ei oikein näy, mutta se on sydämen mallinen.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Angry Bird

Näitähän on jo nähty, mutta tässä minun versioni. Paita on Vilpertille ja näitä en tilauksesta lisenssi syistä tee.



Paidan ihan kaikki tarvikkeet, jopa kokomerkki ja ompelulangat on Royal-tuoteelta :-)
Kaava luultavammin formal fun muokattuna ja nuo hihat istuu ihan nätisti levenä, tuo liian iso henkari näköjään nostattaa tuolleen typerän näköisesti (olisko pitänyt jaksaa hakea lasten henkari...)

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Millä Paja ompelee

Peitetikin tarina on saamassa päätöstä, joten esitellään uutta konetta odotellessa sitten ne koneet mitä kotona on. Monissa töissä ompelen itse vaatteet toisen värisillä langoilla kuin siihen tulevat resorit, tästä syystä kahden koneen käyttäminen on järkevää, koska tällöin ei tarvitse vaihtaa keskenkaiken koneeseen lankoja ja voin ommella suht mielivaltaisessa järjestyksessä. Eli minulla on kaksi saumuria, tässä kakkossaumurina toimiva Eva by Jaguar:


Tämä saumuri on muuten hyvä, mutta koneen rakenteesta johtuen paininjalan alla on kohta johon jää aika iso kolo. Tähän koloon tökkää sitten työn alla olevat saumat ja niistä ei tule ihan niin siistejä mitä haluaisin. Lisäksi koneen leikkuuterät alkavat olemaan jo suht "heikossa hapessa". Tämä kone tuli minulle joskus vuosi sitten käytettynä ja olen kyllä tällä hintansa edestä ommellut. Tämä kone pitäisi laittaa vaihtoon, tuon ilkeän kolon vuoksi, sen verran se minua tilaustöitä tekiessä häiritsee.

Ja se toinen, tai se ensimmäinen, Hän joka jaksaa muistuttaa Berninan laadusta, Bernie, olkaa hyvä:


Tästä koneesta ei ole paljon sanottavaa, Tosimummo-Tiinaa lainaten "ihanaihanaihana" :-)

Ja mitäs sitten, noh tähän väliin pöydälle kuuluisi se peitetikki, mut mut... Jatketaan pöytää etie päin... Vastaan tulee kaksikko, jotka eivät paljon toisistaan eroa:


Taaempana oleva on se "uskollinen sotaratsu", josta en luovu koskaan, en ikinä, en milloinkaan. Kone on aika tarkalleen 10 vuotta ollut minulla, melkein päivälleen, ja ikinä en tätä ole halunnut vaihtaa pois. Kerran se on huollettu, reilu vuosi sitten, ja aina vaan jaksaa. Kyseessä on pfaff lifestyle 2022. Edessä oleva kone puolestaan on hänen "siskonsa", kone jonka ostin puolisen vuotta sitten eräästä liikkeestä esittelykoneena äitilleni, mutta kun äitin ikuisuus vanha eva jatkoikin toimistaan kaasupolkimen vaihdon jälkeen, niin tämä kaveri jäi sitten minulle. Tämä etummainen on pfaff classicstyle 2025, mutta tämä ei ihan vedä tuolle vanhemmalle vertoja, sen verran tämä on erilainen käteen, vaikka eroa on periaatteessa vain koristetikkien määrässä.

Mutta palataampa pöydän toiseen päähän, sieltä löytyy vielä jotain, luulen, että seassa on yksi pikkuinen kone minkä eräs lueskelija voisi taskuunsa napata ;-)


Tuon tavallisen höyrysilitysraudan nyt varmaan kaikki tunnistaa, mutta tuo Singer on sitten kuulkas kiva kone! Se on höyrysilityskeskus, niih. Sillä on kuulkaas kiva vedellä kantit ja taitteet, höyryä piisaa ja silleen. Tai piisasi, kunnes se piru alkoi kiukkuamaan :-( Viestiä myyjäliikkeelle on jo lähtenyt, ei ole vaan mitään kuulunut... Mutta mikäs se pieni on mistä vihjaisin?? Noh se on tuo kumma kone tuossa keskellä. Se on kuulkaas Bosch IXO, pippurinen ihmekone. Sillä saa niitä rumia jälkiä vaivalla paklattuihin ja maalattuihin/tapetoituihin seiniin! Uppoaa ruuvia ja valitettavasti myös irtoaa... (joku saattaa muistaa miten työhuoneeni hyllykölle kävi taannoin...) Ja jos järeämpiä tarvii ruuvata tai porata niin sitten mennään autotalliin joko hakee kaiken kestävä DeWalt tai sitten se ennen joulua ostamani pylväsporakone, mutta näistä Pajan raskaammista koneista joskust oiste sitten, nyt on liian kylmä lähteä niitä kuvailemaan  ympäri "tiluksia" :-D

Edit: myyjäliike oli laittanut uuden höyrysilitys koneen tulemaan heti jo tätä juttua aikoinani kirjoittaesa. Kone, ylläri ylläri, eksyi itellan hoivissa ja sain pari päivää myöhemmin ihka uuden koneen kiukkuilevan tilalle! Nyt taas riittää höyryä (mitä ilman en enää tulisi toimeen! )

Tosiaan kaksi ompelukonetta tosin vielä löytyy, tässä toinen:



Tällä minä aikoinaan opettelin mummin ja papan sähköttömällä mökillä ompelemaan. Tuonne on polkimen väliin jäänyt oikean jalan pikkuvarpaani lukemattomia kertoja :-/  Tämän lisäksi on toinen polkukone, singer,mutta se on tuossa kangaskasan alla, se kun pöytään upotettava, niin tuppaa päälle kertymään kaikenlaista. Singer on pappani löytö jostain, joten sillä en ole koskaan ommellut, mutta pitäisi kokeilla, siihen kun on laskosjalka, pallistaja, vetoketjujalka ja rypyttäjä sun muuta hienoa lisäosaa. Ja tietenkin pienen pieni taskuun mahtuva ohjekirja!

Peitetikki kuulumisia

No niin, tänään, vihdoin ja viimeinen, sain vahvistuksen sille, että bertta ei enää palaa minulle. Kone on lähtenyt kuopiosta jälleen huoltoon (neljännen kerran), koska siinä on syöttövikaa. Vaikka kone saataisiin kuntoon, niin myyjä lupasi, että sama kone ei tähän minulle palaa. Nyt siis odotamme uutta bernina kuormaa maahantuojalle, jotta siitä yksi kone minulle saataisiin. Uusi kone menee pyynnöstäni myyjäliikkeeseen, joka testaa sen ennen minulle toimittamista. Tällä tavalla haluan varmistaa, että uusi kone on toimiva laite. Siihen saakka minä "kikkailen" elnan kanssa. Vanhat "jekut" alkaa muistumaan mieleen ja työt sillä sujuu miten ne nyt ennenkin sujui. Paksuihin kohtiin on ihan turha noin vaan lasketella menemään, mutta tuollaisen trikoon trikookantilla kone vetelee menemään todella mallikkaasti. Paksutkin elna toki ompelee, mutta käsipyörästä auttaen kaikkein paksuimmat ja sauman ylitykset vähän sormella paininjalan puristusta lisäten, niin ei tee hyppytikkiä sitten ihan niin herkästi.

Tämä tarina ollaan kohta siis saamassa päätökseen ja toivotavasti pystyn piakkoin esittelemään teille muutakin kuin hyppytikkejä :-D

torstai 14. maaliskuuta 2013

Minkä nuorena oppii...

Sen vanhana taitaa. Neidillä ikää 2v 5kk, työn alla napinläpi :-) Tosin kuvassa neitin peukku taitaapi olla "pakkinappulan" päällä... Mutta napinläpi siitä silti syntyi! Että ei se napinläpi nyt niin vaikea ole tehdä ;-)




Vanhassako vara parempi??


Siinähän se, pitäisikö sanoa, taas nököttää. Sen verran tyhjänä hakkaa jo pää näitten peitetikkien kanssa, että eipä tule mitään fiksua sanottavaa mieleen (ihan kuin normaalisti jotain fiksua keksisin...) Mutta sama vanha Elnahan toi. Käsi kuopiossa kääntymässä ja tuli takaisin kotiin tikkaamaan ja hyppimään. Hyppytikki herkkähän tämä kone on, sille ei voi mitään, mutta tämä tekee silti tikkiä. Ja tälle sen yhden tai kaksi hyppytikkiä voi vielä sallia, kun ei tässä koneessa ole "miljuunia" kiinni, kuten eräässä bertassa...

Ylimitoitettua??


No mutta mites tässä nyt näin kävi?? Silleen, et eilen päivällä etsiskelin pakastimesta mehua. Löysin epämääräisen purkin ja koska en heti muistanut mitä purkissa on, niin otin sen sulamaan. Illalla selvisi, että maitoahan se siinä on ja ei kun pannukakun tekoon. Munat, jauhot, sokerit jne sekaan ja taikina pellille, niin tolle samalle pallille kuin aina ennenkin saman satsin olen tehnyt. Lykkäsin pellin uuniin ja siirryin siinä sitten muihin hommiin. Kurkistin hetken kuluttua uuniin ja tämä oli näky! Ei sit tullut pieneen mieleenikään sitä taikinaa tehdessä, että tuo pakastimesta otettu  maito oli ternimaitoa! Ei vaikka ei siel pakastimessa meillä muuta maitoa ole... Eihän siihen olisi sitten tarvinnut niitä muniakaan laittaa, mutta mysteeriksi minulle silti jäi miksi taikina näin julmetusti turposi?? Useasti on käynyt niin, että ternimaidosta tehty pannukakku pikemminkin vetää itseään enempi kasaan kuin purkkimaidosta tehty. Mutta yhtä kaikki, hyvää oli :-) Seurana tietenkin itse tehtyä vadelmahilloa, mustikka-vaniljahilloa ja omenasosetta, ei toki minulla kaikkia kerrallaan yhteen palaan, laspet kyl sekoitti sujuvasti kaiken...

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Hiljast' o

Niimpä... Siinä se on, tyhjä paikka työpöydälläni Bernien ja "uskollisen sotaratsun" (Pfaffin) välissä. Ei ole berttaa, ei brotheria... Ei laula peitetikki tässä Pajassa, eikä valmistu yksikään työ (pariin päivään).






Niin siinä kävi, että kun bertta jälleen Astan kyydillä perjantaina kotiin saapui, niin yhteistä säveltä ei löydetty. Eka testi langoittamisen jälkeen:

Saanen ilmasita asian niin, että en ole ihan tyytyväinen tikkiin... Vaihdoin toiset mustat langat ja kone teki hyvin epävarmaa ja haparoivaa tikkiä. Tikkiä ilman hyppyjä,mutta niin rumaa, että tikin nurjaa ei voisi käyttää työn oikealla puolella"koristeena".

Vaihdoin jälleen langat ja kokeilin trikooseen:

 Ylin tikki, vaalean siniset langat, on ommeltu brotherilla, kaikki muut turkoosilla ommellut kuuluu bertalle. Alimpien tikkien oikea puoli ei tässä kuvassa näy, mutta toinen neulalanka on kireä kuin viulun kieli ja siitä syystä tikki ei jousta tippaakaan sekä näyttää oikealta puolelta "ihan väärältä"


vasemman puoleiset tikit tilkuissa brother ja oikealla bertta. Tässä sinisemmässä tilkussa bertta alkoi tikkaamaan tiuhempaa tikkiä juur ennen saumaa.


Ylempi broteher ja alempi bertta.

Testaissä molemmissa koneissa schmezin neulat (EL x 705) sekä Moon merkkiset langat. Värit mahdollisimman lähellä toisiaan, jotta värjätty väri langassa ei tekisi langoista eri laatuisia.

Tilanne on tällä hetkellä sellainen, että koneen myyjäliike otti  koneen itselleen testiin, koska maahantuoja "pesi kätensä" koko koneesta. Maahantuoja ei siis halua konetta enää silmiinsä, eikä ole suostuvainen konetta toiseen vaihtamaan. Maahantuoja on viestittänyt koneen myyneelle liikkeelle, että heidän tulisi purkaa kaupat koneesta kanssani, koska ostaja eli  minä, en ole tyytyväinen koneeseen. Tämä ei kuitenkaan tule kysymykseen, koska sekä minä, että myyjäliike olemme sitä mieltä, että koneessa on joku vika. Jos kaupat purettaisiin, niin myyjäliike joutuisi tuon koneen ottamaan omaksi tappiokseen (eli myyjä on maksanut koneesta maahantuojalle, mutta maahantuoja ei hyvittäisi konetta myyjälle, koska katsoo, että kyseessä on ehjä kone, johon asiakas ei vaan ole tyytyväinen). 

No miksi minulla ei ole sitä lainakonettakaan?? No siksi, että lainakone oli maahantuojan ja koska he ovat sitä mieltä, että bertta toimii kuten pitää, niin minun piti palauttaa lainassa ollut kone.Yritimme myyjäliikkeen kanssa selittää, että kun se bertta ei vaan toimi siten, että voisin sillä töitä tehdä, mutta maahantuojalta tuli uhkaus, että joudumme maksamaan lainakoneesta, jos emme "mahdollisimman pian" palauta konetta heille. Niimpä minä eilen illalla pakkasin sekä bertan, että brotehrin laatikkoihinsa ja aamulla mieheni otti bertan ja toimitti matkahuoltoon ja, niin, arvaatte kuka sen brotherin haki, Astahan se "kettuillen" koneen kainaloonsa eteisestä otti.

Mitenkäs tästä eteen päin?? Bertta matkaa siis kuopioon ja se menee testiompeluun. Testaajana toimii mm. Tosimummo-Tiina, joten näiden testaajien taidot antavat meille lopulta vastauksen onko bertta viallinen vai onko minun ompelutyylini jotenkin sellainen, että siihen ei bertta sovellu. Jälkimmäistä epäilemme suuresti, koska bertta on yksi kolmesta peitetikki merkistä jota olen käyttänyt. Elna toimi ihan hyvin, se kiukkusi sen minkä kaikki elnan ja janomen omistajat tietävät. Brother puolestaan, noh, lopetetaan sen ylistys jo :-) Muta mites työt?? Eipä pelkoa, Kone-Minnan Kyösti on kuulkaas semmoinen mies, olkootkin sit kuinka savolainen tahansa, että ei se "poika" kuulkaas asiakkaitaan "kuseen" jätä. Kyösti pakkasi vanhan Elnani ja se tulee "kotiin" takaisin, kone siis oli hänellä vieläkin vaikka luuli sen jo myyneensä, kas kiire ja liikkeen muutto teettää pieniä koneen kadotuksia, sattuuhan sitä isommillekin, et yksi peitetikki hukkuu (viittaan bertan hukkareissuun itellan matkassa)

Jatketaan tarinaa... Ei se meinaa viel tähän lopu! Vastahantässä on puoli toista kuukautta kulunut yhden peitetikin kanssa tarinoidessa ;-)
 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Se rakas kaappi

Muistan tämän kaapin tuolta kahdek... kröhöm, lapsuudestani vuodelta kivi ja kanto ;-) Se oli mummin ja papan asunnossa, missä ei ollut sisävessaa ja käytössä oli puuhella ja pönttöuuni. Kun mummi ja pappa muutti tuosta asunnosta uudempaan kerrostalo asuntoon, tämä kaappi vietiin mökille. Pari vuotta sitten kaappi ajautui mökiltä tänne meille ja tiesin keittiöremonttia tehdessä missä kaapin paikka on. Alkutalvesta kaappi kannettiin autotalliin ja vasta nyt pari viikkoa sitten sitä alettiin hiomaan ja lopulta tällä viikoll akaappi sai uuden värin pintaansa. Leikkuulaudat muistettiin vasta kun eka kerros maalia oli jo muussa kaapissa, joten niiden levyjen vaihto uusiin ja maalaus jäänee jälleen odottamaan. Kaapista ei yritetty tehdä uutta, vaan ainoastaan rikkoa vanhaa maalipintaa sen verran, että uusi maali ottaa kiinni. Kaikki kolot ja kolhut jätettiin, jokaisella niillä on oma tarinansa, osa minun jäljiltä, osa äitini ja tätini.


Monstereille monstereita

Meitin lapset on Monstereita isolla Ämmällä :-) Kun  yhden kohdan siivoat, niin jo kaksi on sillä aikaa sotekttu, pätkääkään valehtelematta tai liioittelematta! Tästä syystä en yleisesti ottaen edes viitsi siivota. Mutta tästä asiaan, eli monstereille ihanasta Monster Town trikoosta paita ja paidake... Eli joku t-paidan ja tunikan välimuoto, istuu meitin Muhkulle silti kuin nenä päähän, kenen nenä nyt sit sattuukaan itteään miellyttämään.



Kaavana ottobren Formal Fun. Vilpertin paita 110cm muuten kaavan mukaan, mutta lyhyet hihat. Muhkun paidakkeessa muuten sama kaava, mutta kokona 98cm ja helmaa pidettynä jalevennetty miten kangasta riitti.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Väriä elämään

En omistaja kovinkaan värikkäitä vaatteita, enkä osaa kuvitella itselleni kuviollisia vaatteita juuri lainkaan. Jopa pallot, ruudut ja raidat ovat minulle liikaa kuviota. En kuitenkaan käytä pastelli sävyjä tai ruskaa, joten aika pitkälti musta-harmaa-sininen linjalla mennään, poikkauksena jokunen kirkkaan punainen vaate. Olen joskus tainut kirjoittaa hurmoksestani villasukkia kohtaan ja ne onkin ainoat värikkäät vaatekappaleet minulla. Niitä onkin sitten useampia, koska totuuden nimissä talsin yötä-päivää villasukissa ja kulutan niitä tusinan verran puhki puolessa vuodessa. Käteni eivät kuitenkaan kestä tuota sukkamäärää kutoa, joten niimpä äitini neuloo sukkiini aina vaan uusia kärkiä, eli nappaa sukat tuosta verran alaosasta poikki, poimii silmukat ja kutoo kantapään jne uusiksi. Joskus kuitenkin saan idean neuloa ja nimpä syntyy niitä uusia varsia :-) Kun vanhempi pojistani näki nämä pitkät sukkani, hän hoksasi ettei omista sopivia sukkia luistimiin! Niimpä äiti kutoi ja mokasi, ja korjasi, ja kutoi taas. Kutoi sukan valmiiksi ja toiseenkin jo kantapään, kunnes huomasi, että toisessa sukassa on varressa aina 10krs per raita, ja toisessa 12krs. Helv... Eikun puretaan ja neulotaan väliin lisää, silmukoidaan kiinni ja samalla kirotaan miten vaikeaa voi olla ymmärtää miten silmukoidaan 1oikein-1nurin neulosta. Tässä ensin ne omat sukkani ja sitten pojan. Pojan sukat tarkoituksella "eripariset"


Omilla sukillani on siis talsittu ennen kuvaa jo useampi metri ja ajettu pari sataa kilometriä reiskojen kanssa :-)

Niin ja syntyihän eräänä päivänä tämmöinen tuolle Muhkulle, hippuisen liikaa väriä minulle, mutta jos pesis tummien kanssa ja sais ton pohjan rääkyvän keltaisen vähän rauhoittumaan :-/


keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Vaatteen tynkää

Vaikka tuo lainakone on ihan kiva, niin silti sillä ei osaa ihan samalla tavalla lasketella menemään kuin omalla. Jotenkin sillä ei nin raaksi ajella, kun ei ole oma. Mutta jotain on niiden lukuisien tilaustöiden lisäksi syntynyt omillekin, ja herran jestas, noi pienimmät ei ole omille, ei  nykyisille EIKÄ tuleville! Meillä on kiintiö täynnä, niih. Tässä tekeleitä kuvin.

Vilille paita ihanasta "piippolan vaarista" eli olsson farm, minä sanon piippolan vaariksi, koska mielestäni lasten laulu olsson farm on suomeksi piippolan vaari. En minä tiedä onko oikeasti, mutta minun mielessäni nuo kuvat vaan sopii piippolaan :-) Vilin paidan kaava on jostain ottobresta, olisko joku robot niminen... Sohville samasta kankaasta, mutta kaavana tällä kertaa muokkaamaton hoops, tai noh hihansuut on vähän erilailla.
 

Ja yhdelle ihan pienelle "TiMi" pojalle lähtee tämmöinen body työmaakankaasta.
Tästä kankaasta tykkäsin kovasti, kun kerrankin oli riittävän pieni
kuvioinen kangas näin pieneen vaatteeseen, bodyn koko siis 68cm.
 

Samaiselle pikku miehelle myös nämä housut kokoa 62-68cm, 


Sekä tämä piippolan pienestä tilkusta kokoon kursittu body kokoa 62cm. 
Näissä kaikissa pienissä kaavat on omia sävellyksiä.


perjantai 1. maaliskuuta 2013

Haaste

Lupasin ottaa tämän haasteen NauravanNapin blogista itselleni, koska minua ei ole taidettu koskaan haastaan mihinkään .-) Ja toisaalta koska satuin lukemaan jutun noin minuutti sen kirjoittamisen jälkeen...  Alla olevat tekstit on haastamisen osalta kopioitu suoraan NauravanNapin blogista.

Tässäpä lyhyesti haasteen ohjeet:
Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


Minä aloitan sitten kertomalla itsestäni 11 asiaa.
1. Olen nirso ruuan suhteen. En syö mm. kasviksia, hedelmiä, juureksia lähes lainkaan. En kalaa, kokolihaa, MITÄÄN mausteita (suola ja felixin ketsuppi käy) , en yrttejäkään. En juurikaan juo mehuja tai limsoja, en olutta tai viinejä lainkaan. Karkkiakaan en juuri syö. Mutta juon tosi paljon kahvia.
2. En halua matkustaa ulkomaille, en vaikka ilmaiseksi pääsisin.
3. Olen mieleltäni ikuinen kakara.
4. En tykkää siivoamisesta ja siksi kotimme muistuttaa lähinnä kaaosta.
5. Olen pilkunviilaaja...
6. En harrasta mikäänlaista liikuntaa
7. Myönnän olevani riippuvainen särky- ja kipulääkkeistäni. Ilman niitä en voisi tehdä työtäni.
8. En valehtele ikääni, mutta totuuden nimissä en laskematta osaa sanoa kuinka vanha olen.
9. Olen älyttömän huono ruuanlaittaja.
10. Olen "fanaattinen" pyykkienlajittelija. Pesukoneen vierestä löytyy 5 pyykkikoria ja lajittelen niiden lisäksi kahteen ylimääräiseenkin koriin pyykit.
11. Lapseni ovat perineet hulluutensa äidiltään...


NauravaNappi esitti nämä kysymykset haastetuilleen:

Sitten loppuun vielä kysymyksiä haastetuille:
1. Rakkain esineesi?
- Ompelukoneen Pfaff LifeStyle 2022.
2. Jos nyt saisit päättää, opiskelisitko vielä samaa alaa, minkä valitsit joskus peruskoulun/lukion jälkeen?
- Olen parturi-kampaaja ja koska nyt tiedän ettei terveyteni kestä sitä työtä, niin en opiskelisi.
3. Esine/asia, mitä olet aina halunnut, mutta et ole ainakaan toistaiseksi saanut.
- Kalevalan Sampo :-)
4. Kumpi oli ensin, muna vai kana?
- kananmuna.
5. Lempiruokasi?
- Ihmiselle joka pitää syömistä välttämättömänä pahana tämä on vaikea kysymys... Kaalilaatikko.
6. Mikä asia ottaa päähän eniten tällä hetkellä?
- Kuten vanhemmista postauksista voitte lukea, Peitetikki kone merkkiä Bernina
7. Mikä on parhain ominaisuutesi?
- Huumorintaju
8. Mainitse viisi asiaa, joita ilman et voisi elää.
- Kahvi, autoni, lääkkeeni, ompelukoneeni ja siirappimaisesti perheeni.
9. Mikä on intohimosi?
- Työni
10. Olitko koulussa kympin oppilas?
- Käsitöissä ja konekirjoituksessa :-)
11. Mikä olisi unelmalomakohteesi, jos rahalla ei olisi väliä?
- Edesmenneen Pappani mökki. Yrittäjänä on harvoin mahdollisuutta pitää lomaa ja koska mökillä ei ole sähköjä, en pääse noin vaan lähtemään sinne kun haluaisin.


Koska tämä haaste on kiertänyt niin monta blogia jo, nin minä katkaisen tämän haasteen omalta kohdaltani tähän. En pelkää huonoa onnea .-)