maanantai 18. helmikuuta 2013

Vaunuja veturiin...

Eli jatkoa TÄLLE tarinalle.

Maanantai, lunta tulee sen mitä taivaalta taas alas asti ehtii. Soitto maahantuojalle heti ennen yhdeksää... Toinen soitto vähän jälkeen... Kukaan ei vastaa, ei kait ne vaan ole lomalla?? netistä raivoisa etsintä saman firman muita yhteystietoja. Numero kännyyn ja jännityksellä odottamaan. Ystävällinen naisääni vastaa ja selviää, että firman "isäntä" on kokouksessa ja siksi ei ole vastannut. ystävällisesti Leena kyselee mitä koneessa ja vikana ja mitä sille on jo tehty, ottaa yhteystietoni ja lupaa puhua "isännän" kanssa, heti kun hänet näkee. Alan odottavalla mielillä tekemään vaaleanpunaisten sämpylöiden taikinaa ja empä konetta edes ehdi käynnistää, kun tuttu numero vilkkuu puhelimen ruudulla, Arnohan se sieltä soittelee. Tilanne on sellainen, että uutta konetta en voi tilalle saada, en siksi että maahantuoja ei haluaisi vaihtaa, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että uutta vastaavaa konetta ei ole maassa yhtään kappaletta varastoissa. Seuraavat uudet ovat kuulema tulossa vasta huhtikuussa! Voi veturi lipsahtaa jälleen suustani vaikka pääni sisällä veellä alkavassa sanassa osa kirjaimista toisessa järjestyksessä onkin. Arno lupaa ottaa koneen työnalle heti kun saa sen käsiinsä ja alkaa järjestelemään samalla jo kuljetusta koneelle. Minä pakkaan konetta laatikkoonsa, joka on jäänyt onneksi työhuoneeni lattialle pyörimään. Suljen puhelimen ja soitan jälleen postijakeluumme pyytäen Astan hakemaan koneen, saman koneen jonka hän torstaina vasta toi. Arno soittaa tarkistaakseen tuliko pakettikortti sähköpostiini ja löytyihän se. Nyt odottelemme postiautoa lumisateen keskeltä, tällä kertaa en edes viitsi tuijottaa järvelle päin, ottaa kuulkaas sen verran pattiin... Lisään tähän alle tilanneraporttia sitä mukaan, kun jotain tapahtuu :-)

Näin paketti matkaa:

Maanantaina 18.2
kello 12.41. Posti-Asta nappaa koneen mukaansa nauraen.
kello 21.23 Paketti on lajiteltu Itellan logistiikkakeskuksessa

Tiistai 19.2
kello 8.12 Paketti on siirretty itellan kotimaan kuljetuksiin
kello 10.13 paketti luovutettu vastaanottajalle
kello n.15.30 Soitto Arnolle vahvistaa, että kone on perillä ja samalla kuulen, että syy 
kilkatukseen on paikallistettu: neulatuki ottaa neuloihin kiinni. Samasta syystä johtunee myös hyppytikkien tulo ja tikin huono nurja puoli.

Keskiviikko 20.2
kello 10.52 Lähetyksestä on vastaanotettu ennakkoilmoitus sähköisesti EDI-sanomana. Tämä tarkoittaa, että kone on valmis ja paketoinuna odottamassa (jälleen) komimatkaa. Tällä kertaa toivomme, että kone ei eksy Lopelle, vaan tulee suoraan Oittiin ja sieltä Astan matkassa kotiin.
kello 16.14 Lähetys on rekisteröity. Bertan matka kohti kotia on alkamassa, toivomme turvallista matkaa!

Torstai 21.2
kello 00.13 Lähetys on lajiteltu Itellan logistiikkakeskuksessa
kello 12.05 Asta kaartaa pihaan. Koiran pirulainen karkaa avoimesta ovesta ja metsästämme sitä hetken aikaa. Kun koira on kiinni niin Asta pääseen lähtemään. Kannan eteiseen nostetun Bertan laatikoineen syliini ja kannan varovasti työhuoneeseeni väistellen matkalle virittetyjä lego jne ansoja. Bertta ulos laatikosta ja siinähän ne taas on, omalla paikalla, kotona. Tästä ei muuta kuin testaamaan, kuvan laidassa näkyykin jo keskeneräiset housut, jotka ovat konetta odottaneet...
 



4 kommenttia:

  1. Hmmh.. toivottavasti nyt toisella yrittämällä tulisi kone kuntoon. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltä teitiltä päin tuli viestiä, että nyt kaksi mekaanikkoa tutkii konetta, kun helsinkiin kone ehtii. Vähän tunnen itseni a)erikoisasiakkaaksi, kun oikein kaksi ja b)nolon nirsoksi, kun tarvii kaksi miestä säätään yksi kone. Mutta mitä tästä opimme: yksi nainen pystyy säätämään peitetikkikoneen "vasurilla" samalla kun hoitaa lapsia ja kotia, mutta samaan työhön tarvitaan kaksi mekaanikon koulutuksen saanutta miestä... Hmmm...

      Poista
  2. Mutta miten sulla nuo langat on tuossa kuvassa? :D

    VastaaPoista