torstai 28. helmikuuta 2013

Uusi ystäväni

Niin, se on Brotherin peitetikki, tän näköinen kaveri:


Tämä kone tuli minulle siis vara/lainakoneeksi siksi aikaa kun bertta on jälleen "kanttuvei". Tämä on kuulkaas sitten se kummallinen taikavekotin! Otin tämän laatikosta ja vaihdoin omat neulat tilalle. Ajoin pienen tilkun ja säädin lankoja vähän. Kas sen jälkeen en ole muuta tehnytkään kuin ommellut, ommellut ja ommellut. Lankoja olen vaihtanut useamminkin, mutta mihinkään säätöihin en ole koskenut ekan tilkun jälkeen. Kone nitisee ja natisee, koska kaikki tuossa päällä on muovia. Sen ääni on hieman laahaava, mutta tikkiä se tekee ihan miten ja minne vaan. Olen kuulkaas yrittämällä yrittänyt tehdä hyppytikkiä ajamalla paksujenkin kohtien yli vauhdilla (velouriin kantti, jossa sauma ja samassa kohdassa koko ja tuotelappu). Olen ajanut noilla samoilla neuloilla nyt pari vuorokautta "lähes tauotta" eli 16 joustisbodya, pari joustispaitaa, pari trikootunikaa, ainakin yhdet taskulliset joustishousut ja olisko seitsemän aikuisten liivimekkoa, joista osa joustista ja osa velouria. Kaikki yksillä ja samoilla säädöillä ja yksillä neuloilla, ilman yhden yhtäkään hyppytikkiä!! ja yhtäkään sanaa en valehtele, tämä meinaa kun ei edes ole oma kone... Peeveli! Tosi paksuissa kohdissa kone tuntuu voimattomalta ja pitää vähän avittaa käsipyörästä, mutta tikki on ja pysyy hyvänä nurjallakin... Jos jollain ilveellä minä saan tämän tekemään hyppytikin tai jotain muuta outoa, niin kerron kyllä teille heti, tosin ihan äkkiä en usko sitä päivää tulevan... Tämmöisen koneen minä luulin saavani, kun berninan ostin, mutta enpä saanut... Tähän kun vielä saisi kaiken maailman lisäosiakin, mitä berninaan ei saa.

PS: on tässäkin huono puolensa, tuossa paininjalan oikealla puolella ei sitten sitä työtilaa on yhtään, kuten ei bertassakaan. Tuossa kuulkaas kun kaaritaskua tikkaa aikuisten housuihin niin saa aika taikuri olla et kangas mahtuu paininjalan ja rungon väliin.

EDIT: Sainpas tämänkin pirulaisen tekemään hyppytikkiä kun tarpeeksi yritin :-) Ralliraita joustis ja housujen vyötäröllä kuminauha. Kuminauha ensin saumurilla reunasta kiinni ja kun sitä tikkasin, niin kohta, jossa on haarasauma ja kuminauhan päät (eli 2krs kuminauhaa ja kaikkiaan 8krs joustista) heti paksun kohdan jälkeen takaisin "alas tullessa" tuli hyppy! Tämähän on kohta missä hyppytikki tulee siitä syystä, että paininjalka on korkealla ja neulojen kohdilla ei  käytännössä ole lainkaan puristusta, jolloin yksinkertaisesti neulalangat eivät syöty oikein alasiepparille. Kun tikkasin kohdan uusiksi niin painoin paininjalan kärkeä kevyesti alaspäin korkealta kohdalta alas tullessa ja niinhän tuo taas teki nättiä tikkiä. Tylsillä neuloillakin on osansa tähän ko kohdan hyppimiseen, mutta kauan sitä tarvi hakea ennen kuin sen hyppytikin sain tekeytymään! Ja jos ihmetelette miksi sitä hakemalla hain, niin kysessä on se, että haluan tietää missä tuon koneen raja on. Ja nyt tiedän, että se on huikean korkealla, ihan äkkiä ei normaalissa kotikäytössä tää kone pulaan jättäis.

EDIT 2: Tiina kyseli miten kone menee viskoositrikooseen. Tälleenhän se:


Eli alempi paksua joustofroteeta ja ylempi viskoositrikoota. Tuo viskoosi ei nyt ehkä sitä maailman kamalinta liirumlaarumia ole, mutta venyvän vanuvan hirmu raskasta ja painavaa kuiteskin. Koneessa on tosiaan ihan samat säädöt ja neulat jne molemmissa, kun "ajoin" noi yhteen putkeen. Viskoosi ehkä pitkällä matkalla (noin 30cm alusta) alkaisi kevyesti kiertämään, mutta taisin itse taittaakin vinoon vähän tuota taitetta tossa loppua kohti. Ohuemmat neulat (nyt 90) olis tottakait se oikea valinta tämmöiseen ja luulen et ihan vähäsen vois puristusta löysätä, jos noin niinkuin ihan totaalisen täydellsitä haluaisi. itse kyllä hyväksyisin jo tämänkin.

torstai 21. helmikuuta 2013

Voi veturi, osa 3

Eli jatkoa tälle kakkososalle.






Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... Mutta jos sen sanan sanoisin, se olisi jotain semmosita, mitä en tähän kehtaa edes kirjoittaa, tai ehkä sekään sana ei pysty kuvastamaan sitä, mikä on mielialani, kun kolme viikkoa vanhan koneeni pakkasin kolmannen kerran. Tällä kertaa pääsin huikeat kolme senttiä kunnes ensimmäinen hyppytikki kohtasi minut. Siitä kymmenen senttiä kun iski seuraava. Naurettavinta on se, että kuulen hyppytikit (toki kuulen paljon muitakin hörhö-ääniä). Kuulen pienen "nap" äänen ja tiedän heti, että hyppäs. Jälleen kerran näkemisiin ja kuulemisiin, tarina jatkuu ensi viikokka. Huomenna minä haen autollisen kankaita :-) Ainahan niitä voi leikellä valmiiksi.

PS: Piti tähän vielä laittaa, että kiitokset Kyöstille, joka jaksaa tätä v-mäistä akkaa, kun hänelle laitan viestiä koneesta, sekä tietenkin Tosimummo-Tiinalle, joka jaksaa ihmetellä kanssani mikä hitto mättää :-)

Pikajatkoa... Soitin torstaina maahantuojalle, jonka kanssa siis sovimme, että he lähettävät minulle toisen koneen varalle siksi aikaa kunnes tämän Bertan kohtalo selviää. Koska berninan peitetikkijä ei ole yhtään varastossa, niin tilalle tulee brother. Torstaina odottelin ja odottelin iltapäivällä puhelua maahantuojalta eli Jo-Halta. Ei kuulunut, joten soitin itse. Selvisi, että varakone ei lähtisi torstaina, koska sielä ei ollut ketään autollista ihmistä joka paketin saisi postiin. Perjantaina sähköpostiin oli sitten tullut viesti, että sähköinen ennakkoilmoitus koneesta on vastaanotettu. Tänään, maanantaina sitten odottelin postiautoa, mutta arvatkaas toiko se minulle mitään, tai hakiko tuota berttaa?? EI !! Ihminen kenen piti toimittaa varakone perjantaina postiin, ei ollut päässyt lähtemään ajoissa töistä viemään sitä ja kone oli tänään aamulla vielä liikkeen pöydällä. Voitte uskoa, että alkaa pikku hiljaa v-i-t-u-t-t-a-m-a-a-n koko homma!! Kaksi ja puoli viikkoa on peukaloita pyöritelty ja kasa puoli valimiita tilauksia (uskokaa pois, se ei ole mikään parin keskeneräisen kasa) nököttää pöydällä odottamassa konetta. Voitte uskoa, että tämmöinen pikku tauko näkyy jo tilipussissanikin... 

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Farkkulaukku

En ole mikään suuri "tuunaaja" mitä tulee vanhojen vaatteiden uusiokäyttöön. Vanhoja huonekaluja kyllä jonkun verran uudistan jne, mutta vaatepuoli on tupannut jäämään. Olen kyllä joskus tehnyttämmöisen pikkulaukun vanhoista Reino-tossuista ja eräästä kaaso-mekon ompeluista jääneestä raakasilkistä, mutta muuten nämä uusiokäytöt ovat hyvinkin vähäisiä.


Eilen kuitenkin aloin kaipaamaan itselleni pientä laukkua. Olen niitä ihmisiä, jotka eivät periaatteessa tarvitsisi olkalaukkua lainkaan, mutta koska järkisyistä kahden lapsen kanssa kaupassa ollessa on rahapussin tallessa pito laukun kanssa helpompaa, niin semmosita sitten mukanani kannan. Ongelmani on kuitenkin löytää kivoja pieniä laukkuja, mitkä eivät ole tarkoitettu iltakäyttöön, eivätkä ole muutenkaan liian koristeellisia jne. En myöskään pidä laukuista joissa on läppäkansi, koska se on mielestäni vain tiellä rahapussia etsiessä. Koska jonkun verran osaan ommella, päätin kokeilla tehdä laukku itse. Katselin kankaitani ja mikään ei kolahtanut kunnolla. Sitten keksin ajatuksen vanhoista farkuista ja kun semmoisia ei osunut mistään käsiin (tai osui, mutta ne kun on päälle sopivia, niin eihän niitä raaski silpoa). Tallustelin varastohuoneeseen ja muistelin, että jossain nurkassa on laatikko mitä lie vaatteita, sieltä osui käsiini vanhat äitiysfarkkuhaalarit! Niistähän se ajatus sitten lähti, ja tarkemmin ottaen etuläpästä. Tämmöinen laukku niistä sitten syntyi:



Laukun etuosa ja sivut ovat ihan etuläppä ja siihen on takaosaksi tikattu kiinni pala lahjetta (lahkeen suun taite on siis takaosan yläreuna). Olkahihna on haalareiden olkaimet, jotka on ommeltu toisiinsa ja vähän kavennettu keskiosasta. Vetoketju on joskus jostain pieleen menneestä hommasta irti purettu ja liian pitkänä se taipuu nyt tuonne laukun sisälle "loppupäästään". Laukun etutaskuun tikkasin toisen noista koristeraidoista uudestaan, koska se ei ollutkaan sellainen tikkaus mikä menisi tuosta pohjakankaasta läpi. Näin tuohon etutaskuun tuli nyt kaksi oikein passelisti puhelimen levyistä pikkutaskua ja koska ovat puhelinta korkeampia pysyy puhelin hyvin tuolla taskussa. Jos kuitenkin näyttää siltä, että puhelin tuolta jonnekin pääseen tippumaan (lue: autonlattialle, kun ajaessa roiskasen laukun apukuskin penkille) niin sitten ompelen pienen pätkän tarranauhaa tuonne taskunsuun sisälle piiloon, tai laitan nepparin :-) Laukun sisäpuolella on pala tavallista pahvia muropurkin kylkestä kaksinkertaisen apitämään pohja tuolleen napakampana. Vuoria tässä ei ole, kun oli tämmöi "rävellys".

maanantai 18. helmikuuta 2013

pinkkiä sen pitää olla!

Meillä asustaa orastava prinsessa, toki tämä on mallia autotalli prinsessa :-) Kun siihen lisätään äiti, jonka on pakko tehdä jotain, jotta ei tulisi hulluksi, koska yksi ompelukoneista on huollossa, niin lopputulos on jotain vaaleanpunaista/pinkkiä! Tällä kertaa ei ommeltu, vaan siirryttiin pajan kyökkiin ja leipomaan sämpylöitä. Tässä taikina:

 

Se tosiaan on siis sämpylätaikina, ei puolukka vispipuuroa :-) Ja sitten valmiina:


Kun väliin täräytti viikonlopulta jääneen ruis-jauhelihapihvin lämmitettynä ja ketsuppia niin johan tämäkin kasvis-kammoinen upotti porkkana- ja punajuuriraastetta kitaansa ihmeempiä mukisematta. Toki nälälläkin sattoi olla osansa, ja kun tuore leipä tuppaa aina olemaan enempi tai vähempi hyvää, niin menihän noi.

Vaunuja veturiin...

Eli jatkoa TÄLLE tarinalle.

Maanantai, lunta tulee sen mitä taivaalta taas alas asti ehtii. Soitto maahantuojalle heti ennen yhdeksää... Toinen soitto vähän jälkeen... Kukaan ei vastaa, ei kait ne vaan ole lomalla?? netistä raivoisa etsintä saman firman muita yhteystietoja. Numero kännyyn ja jännityksellä odottamaan. Ystävällinen naisääni vastaa ja selviää, että firman "isäntä" on kokouksessa ja siksi ei ole vastannut. ystävällisesti Leena kyselee mitä koneessa ja vikana ja mitä sille on jo tehty, ottaa yhteystietoni ja lupaa puhua "isännän" kanssa, heti kun hänet näkee. Alan odottavalla mielillä tekemään vaaleanpunaisten sämpylöiden taikinaa ja empä konetta edes ehdi käynnistää, kun tuttu numero vilkkuu puhelimen ruudulla, Arnohan se sieltä soittelee. Tilanne on sellainen, että uutta konetta en voi tilalle saada, en siksi että maahantuoja ei haluaisi vaihtaa, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että uutta vastaavaa konetta ei ole maassa yhtään kappaletta varastoissa. Seuraavat uudet ovat kuulema tulossa vasta huhtikuussa! Voi veturi lipsahtaa jälleen suustani vaikka pääni sisällä veellä alkavassa sanassa osa kirjaimista toisessa järjestyksessä onkin. Arno lupaa ottaa koneen työnalle heti kun saa sen käsiinsä ja alkaa järjestelemään samalla jo kuljetusta koneelle. Minä pakkaan konetta laatikkoonsa, joka on jäänyt onneksi työhuoneeni lattialle pyörimään. Suljen puhelimen ja soitan jälleen postijakeluumme pyytäen Astan hakemaan koneen, saman koneen jonka hän torstaina vasta toi. Arno soittaa tarkistaakseen tuliko pakettikortti sähköpostiini ja löytyihän se. Nyt odottelemme postiautoa lumisateen keskeltä, tällä kertaa en edes viitsi tuijottaa järvelle päin, ottaa kuulkaas sen verran pattiin... Lisään tähän alle tilanneraporttia sitä mukaan, kun jotain tapahtuu :-)

Näin paketti matkaa:

Maanantaina 18.2
kello 12.41. Posti-Asta nappaa koneen mukaansa nauraen.
kello 21.23 Paketti on lajiteltu Itellan logistiikkakeskuksessa

Tiistai 19.2
kello 8.12 Paketti on siirretty itellan kotimaan kuljetuksiin
kello 10.13 paketti luovutettu vastaanottajalle
kello n.15.30 Soitto Arnolle vahvistaa, että kone on perillä ja samalla kuulen, että syy 
kilkatukseen on paikallistettu: neulatuki ottaa neuloihin kiinni. Samasta syystä johtunee myös hyppytikkien tulo ja tikin huono nurja puoli.

Keskiviikko 20.2
kello 10.52 Lähetyksestä on vastaanotettu ennakkoilmoitus sähköisesti EDI-sanomana. Tämä tarkoittaa, että kone on valmis ja paketoinuna odottamassa (jälleen) komimatkaa. Tällä kertaa toivomme, että kone ei eksy Lopelle, vaan tulee suoraan Oittiin ja sieltä Astan matkassa kotiin.
kello 16.14 Lähetys on rekisteröity. Bertan matka kohti kotia on alkamassa, toivomme turvallista matkaa!

Torstai 21.2
kello 00.13 Lähetys on lajiteltu Itellan logistiikkakeskuksessa
kello 12.05 Asta kaartaa pihaan. Koiran pirulainen karkaa avoimesta ovesta ja metsästämme sitä hetken aikaa. Kun koira on kiinni niin Asta pääseen lähtemään. Kannan eteiseen nostetun Bertan laatikoineen syliini ja kannan varovasti työhuoneeseeni väistellen matkalle virittetyjä lego jne ansoja. Bertta ulos laatikosta ja siinähän ne taas on, omalla paikalla, kotona. Tästä ei muuta kuin testaamaan, kuvan laidassa näkyykin jo keskeneräiset housut, jotka ovat konetta odottaneet...
 



sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Voi veturi mikä viikko...

Pari viikkoa sitten esittelin teillä uudet ystäväni Bernien ja Bertan. Elämä heidän kanssa lähti mukavasti käyntiin ja Bernie mies puolisena sopeutui uuteen kotiin heti, noh, niin kuin kotiinsa. Bertalla oli pieniä sopeutumisvaikeuksia ja niistä kävinkin sähköpsotikeskusteluja Tosimummo-Tiinan kanssa useaan otteeseen. Lopulta Tiina tuli siihen lopputulokseen samanlaisen koneen kanssa jo pitempään ommelleena, että kyllä Bertan vaivat ovat semmoisia, että "lääkäriin" olisi vietävä. Saimmekin sovittua maanantaille 11 päivä puolilta päiviltä ajan oikein helsinkiin "specilisti" ajan. Bertta solahti kylmälaukun turvaan matkan ajaksi ja niimpä koko perheemme käänsi auton nokan kohti "suurta ja tuntematonta" Helsinkiä!


Pari kertaa itiksen kohdalla harhaanajettuamme löysimme lopulta herttoniemeen, mitäs kuunneltiin naisen ajo-ohjeita (navigaattorin, ei minun!) Bertta jätettiin Arnon taitaviin käsiin ja lähdimme itse tutkimaan ympäristöä. Parin tunnin jälkeen piipahdin katsomaan mikä on tilanne... Eih, Bertan vaivat olivat semmoisia, että Arno joutuisi avaamaan koneen kerran jos toisenkin. Sanoin hei heit sekä Bertalle, että Arnolle ja Arno lupari laittaa Bertan kotiin Itellan hoivissa.

Tiistaina puolilta päivin kuului puhelimen kilkatus, Arno soitti ilmoittaakseen, että parin avauksen ja julmettujen säätöjen jälkeen Bertta olisi kunnossa ja hän laittaisi sen pikapostina tulemaan kotiin.

Keskiviikkona Posti-Asta heitti minua kangaspaketilla ja jäin kädet ojossa seisomaan eteiseen... Asta ihmeissään siinä sitten katseli ja totesi, että siinä kaikki. TÄH??? Missä Bertta!! Soitto Arnolle ja itellan koodi sähkölaskun kylkeen, netistä tieto kertoi, että Bertta olisi 35km riihimäen toisella puolella ja sieltä matka jatkuisi takaisin vantaalle logistiikka keskukseen, josta Bertta pääsisi uuden vauhdin ottaneena torstai aamuna oitista Astan kyytiin.

Torstaina kyttäys ikkunassa järvelle päin oli ehkä jotain älytöntä, ei se postiauto yhtään sen nopeampaa sieltä tule vaikka tuijottaisi... Kovaahan Asta aina ajelee, tai niin kovaa siis kuin tämmöisillä kinttupoluilla voi ja saa ajaa, ja tulihan se Bertta sieltä. Äkkiä paketit auki ja Bertta pöydälle Bernien viereen. Tilkkuja käsiin ja testiin. bertan ääni oli muuttunut matkalla hieman, mutta tikki oli Arnon jäljiltä täydellistä! Ja sitten töihin. Pöksyt, wau mitä jälkeä! Paita, aina vaan kivaa! Liivimekko, toinen, ja... Ei, ei kolmatta. Hyppytikkihän se siihen keskelle kanttia tupsahti. Noh sattuuhan näitä, tikki pois ja uusi tilalle ja seuraava sauma ja, niin, seuraava hyppytikki... Lopulta noin kymmenen identtistä kanttia ja niistä neljä purkasin ja tein uudelleen. Viimeistä saumaa tehdessä Mies, tuo ompelukoneista tietämätön olento, saapui kotiin. Käveli työhuoneeni ohitse, kääntyi tervehtimättä ja totesi "toi kone ei kuulosta kovin terveeltä". Ei, ei kuulostanut. Jos joku lukija sattuu tietämään miltä kuulostaa kun auton venttiilit "kilkattaa" niin tämä ääni on ihan sama. Soitin koneenmyyneeseen liikkeeseen ja pienen keskustelun jälkeen heiltä lähti sähköpostia maahantuojalle.

Perjantaina soitin Arnolle, jonka kanssa totesimme, että nyt on kyse jostain meitä suuremmasta asiasta, me emme Berttaa voisi enää auttaa. Kokeilin vielä paria saumaa, mutta ääni on sellainen, että joka neulaniskulla saa pelätä milloin kone rusahtaa ja hajoaa. Nyt kaikki on berninan maahantuojan käsissä, kerron teille miten tarina jatkuu, kunhan se saa jatkoa.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Hopsala hupsala hoops

Piti keksiä eräällä 4v täyttävälle tytölle lahja ja pari kaavakokeilua oli ollut mielessä. Piirtelin sitten kovasti kehutun Hoops t-paidan kaavat ottobresta ja tekaisin pienin muutoksin tämmöisen:


Kaveriksi tuommoiset caprimittaiset housut, joissa myös pikkuisen pussittavat nuo lahkeet.

Ja kun se Hoopsin kaava siinä oli, niin pitihän sitä sitten lähteä vielä vähän enempi muokkaamaan ja kun kaapista löytyi ohutta joustista lähes turhan panttina, niin siitä sitten muotoutui tämmöinen:


Tässä ei sitten muuta yhteistä tuohon alkuperäiseen hoopsiin olekaan kuin hihan pyöriö, joka ei sekään ole kyllä tehty lehden ohjeiden mukaan... Kaikki muu menikin uuteen uskoon siinä kaikenmaailman kaavoja levitellessä ja päällekäin kankaalle heitellessä. Tämä lienee sitten omalla kaavalla tehty :-)

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Pari palaa kangasta...

Tätini on jolain tapaa kangashamsteri, siis ollut, ei ole enää. Hän en siis entinen kangashamsteri, joka, kyllä, on parantunut tästä yhtä jos toistakin ompelevaa ihmistä piinaavasta sairaudesta. Tätini parantumiseen kuuluu vieroitus taudin aiheuttajista ja minä olen nyt sijaiskärsijänä :-) Tässä ensimmäiset kaksi koneellista pestyinä vuosien säilytyksen pölyistä, jokunen koneellinen olisi vielä jäljellä, ajattelemattakaan niitä äiti varastoissa lojuvia kangaskasoja...


Näistä ei luultavasti ihan äkkiä täällä meillä synny mitään, on sen verran "vieraampaa" materiaalia minulle ja toisaalta ihan kaikki väritkään eivät minun mieleeni ole, mutta hamsteri on hamsteri, eihän näitä nyt räteiksi autotalliinkaan voi viedä!!

HURRAA !!

Jeps... MIA on kotitallissa, ehjänä, ihan omin voimin sinne meni. Tässä todisteet:


Olihan sitä viimeisellä pätkällä pitänyt vähän penkaa pussata ja ralliapinoiden apua tarvittu, mutta lopputulos on silti tämä:






Samassa luokassa ei tosin sitten muita maalin tulleita ollutkaan, mutta niinhän se on nyrkkeilyssäkin, että jos vastustaja luovuttaa niin jäljelle jäänyt on voittaja :-D  "Ei sillä ole väliä miten voitto tulee, kunhan se tulee"

lauantai 2. helmikuuta 2013

Vihdoin viivalla

Pete's racingin kauden toinen kilpailu Kaakkois-ralli ajetaan starletilla eli tuttavallisemmin MIA:lla, jolle kilpailu on kauden ensimmäinen. Ratiksi kutsuttua ohjainta ja vauhtia säätelee iso-Pete ja vierellä enempi tai vähempi hyviä ohjeita höpöttää Mikki. Kuvaa ei ennen kisaa saatu, kun allekirjoittanut veteli unta palloon lämpöisen peiton alla nuhanenäisen tulevan penkkapellen kanssa.

MIA:han on potenut yhtä jos toistakin "lasten tautia" edellisten mukamas-kausien aikana ja ompa tuo heittänyt öljynsä jopa erään lahtelaisen tehopenkin lattiallekin ja näin jopa se viivalle pääsy on ollut työn ja tuskan (puhumattakaan euroista) takana. Tälle päivälle on siis ladattu enempi ja vähempi odotuksia, lähinnä suurta hurraata huudamme, jos auto moottorin ja tekniikan puolesta selviää ehjänä maaliin.

Kilpailun tulospalvelua hoitaa kilpailun säännöistä löytyneen tekstin mukaan Tenab, mutta tätä kirjoittaessa ei kummassakaan onlinessa kyseistä kisaa löytyny... Tässä kuitenkin linkki junnu-sm:n sivuille missä kilpailun tulokset pitäisi myös näkyä. Kilpailun osanottajat löydät tästä ja sieltähän ne Iso-Pete ja Mikki löytyy numeron 44 kohdalta.

EDIT: tulospalveluun löydät nyt myös tästä: Tenab, online2