torstai 31. tammikuuta 2013

Tikkiä mä metsästän...

tahdon löytää säädöt :-D

Peitetikkiinhän ei minulle tullut paketissa käyttöohjetta, joten mutu tuntumalla vedetään säätöjä kuin taikuri kaneja hatusta. Nyt hakusessa on trikooseen helmapäärmeeseen sopivat säädöt. Tässä jokunen oma yritelmä:


Oikean puolimmainen on nyt se minkä jo hyväksyn. Säädöt tässä yritelmässä oli sauraavat:
- naulalankojen kireys molemmissa 3,5, naulat schmetz El x 705, vahvuus 90
- sieppari M eli keskellä
- paininjalan puristus täydet miinus piirun vaille kaksi kierrosta
- tikin pituus melkein täydet eli 4
- diffi N ja 1,5 tasan puoli välissä

Joustista ommelessa ja kanttia ommelessa säädöt muuten samat, mutta tikin pituus reilut 3 ja diffi 1,5. Jossain vaiheessa diffi on kyllä 2, mutta nyt en muista milloin... Lisännen sen tähän kun taas käytän sitä, ja muistan asian :-D

maanantai 28. tammikuuta 2013

Talvea

Tämäkin ihan asian vierestä, mutta välillä sen pienen takan lämmössä on kiva katsella ulos pakkaseen ja katsella kuinka kaunista naapurin pelloilla oleva puhdas lumi on, sen rikkoo vain jäniksien jäljet ja, noh joku iso kissakin siitä on mennyt, joku Lynx tai jopa lynx-lynx, tiedä noista, koira ihminen kun olen...

Melkein nuupahtaneet tulppaanit saivat jatkoaikaa jään sisällä. Auringon osuessa jäähän ja kukkiin voi kuvitella parvekkeen oven takana kevään koittaneen etuajassa ;-)


Koira puolestaan ei juuri talven kauneudesta piittaa :-) huomattuaan minut ikkunassa alkoi kamala räyhääminen, että "hemmettiäkös siel kuvaat ja mä seison tääl sateessa vaan".


Ei mennyt kuin Strömsössä...

Eilisilta, kello kuvan mukaan 16.30...


Hetkeä aikaisemmin joku äly(kääpiö)pää on saanut idean siirtää toinen hyllyköistä... Laiskuuttaan sama tollo ei ole viitsinyt tyhjentää hyllyköstä ihan kaikkea pois... Naps, naps vasaralla takalevyt irti... Sivusta varovasti kiinni, hylly meinaa painaa kuin synti, koska kyseessä on vanha, paksusta levystä valmistettu mappihylly... Heiluu, heiluu, toinen sivu äkkiä takaisin kiinni viereiseen hyllykköön, Jee pysyy pystyssä! Kädet varavasti irti ja, ja, ja EIIIIIII !!! Mitä tästä opimme: Älä ikinä lähde siirtämään itseäsi painavampaa hyllykköä yksin, mihinkään!

PS: hyllykköä ei lopulta siirretty alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan siitä tehtiin "puolikas" tuonne kellon kohdille ja lopuista levyistä arkarreltiin pari hyllyä tuonne pöydän alle, loppu hyi... suhteellisen hyvin :-)

Saanen esitellä: Bernie ja Bertta

Tan-tada-tan-tada-tan-tada-tan-tada-tan-tada-tan-tada-tan-tada...
Hyvät rouvat ja herrat, neidit ja narrit, saanen esitellä Bernie ja Bertta!


Mutta mitä laatikoista kuoriutuu??


Bernie alias Bernina 1150mda saumuri sekä
Bertta alias Bernina 009dcc peitetikki.

Niin, minäkin näihin sitten sorruin vaikka se Juki ja Elna vasta reilu puoli vuotta meillä ehti majailemaan. Sekä Juki, että Elna oli hyviä, mutta kun ompelee näinkin paljon kuin minä, pitää työvälineenä olla se paras. Jukissa ja Elnassa ei siis sinällään ollut mitään vikaa, hyviä olivat molemmat, enkä parjaa millään tavoin kumpaakaan! Jukihan tulee samasta tehtaasta Berninan kanssa ja runko on tietyissä koneissa sama, tekniikka koneissa poikkeaa sitten hieman toisistaan. Ja juuri tämä pieni poikkeama oli se, miksi tähän 1150 nyt päädyin. Jukissa oli jotain miksi en päässyt koneen kanssa täysin "sinuiksi", se jokin on nyt samantien pois, koska kun koneet tuli minulle perjantai-iltana, oli ekat tilaustyöt näillä koneilla tehtynä valmiina perjantai-iltana :-D
Peitetikin, Bertan kanssa meinasi mennä sormi suuhun, kun käyttöohjekirja oli jäänyt paketista pois ja koneen siepparilanka pujotetaan koneen takaa ja vasemman kyljen kautta!! 

Valtavan suuri kiitos sekä Tosimummo Tiinalle, että hänen vinkistään löytämälleni maailman parhaalle ompelukonekauppiaalle Kyöstille Kone-Minnaan konekaupoista!

Lisää koneista ja niiden käyttökokemuksista tulen kertomaan teille, kunhan tässä hetken niitä käyttelen.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Työmaa setti

En yleensä ompele mitään setteinä, kun ei niitä semmoisina meillä kuitenkaan pidetä :-) Tänään kuitenkin piti vielä vähän rääkätä peitetikki parkaa vaikka tikki heittää jo minne lie. Syntyi sitten froteehousut taskuin, joiden lähempää tarkastelua en salli! Ja paita ihanasta työmaa trikoosta, johon vähän rauhoittamaan laitoin yksi väriset hihat, mutta sitten kuitenkin junttasin tuota neon vihreä raidallista lörppä resoria sekoittamaan pakkaa...

 Paidan kaulus näyttää venemäiseltä, siihen syynä lörppä resori, joka venäytti kaulusta.
Tässä vielä tuo housujen yläosa. Eivät istu nuken päällä oikein millään ja siksi vyötärö jää tuolleen alas, ihan normaali korkuinen se kuitenkin tuolle meidän ripakintulle on.

Kaava molemmissa oma. Kaikki muut tarvikkeet Royalilta paitsi tuo "luokaton" resori, jonka olen joskus tilannut Kangastukusta.

Fleecepaidat

Te ketkä omistatte peitetikkikoneen, niin muistatteko millaista oli ommella täysin ilman sitä? Itselläni peitetikki on ollut vasta reilun puoli vuotta, mutta kun tietooni tuli, että joutuisin mahdollisesti olemaan tällä viikolla parikin päivää ilman sitä, niin ajatus nosti niskavillat pystyyn. Miten pärjään ilman sitä? Miten käännän kantit? Eihän asia olisi ongelma ellen sattuisi ompelemaan työkseni, ja sellaisia malleja, mitkä myydään juuri tietynlaisina. Tänään kuitenkin testasin omien vaattesiin mitä oli ommella ilman "peittaria" tai jopa ilman kaksoisneulaa. Syntyi kaksi fleecepaitaa omille ihan kauppareissuja keväällä ajatellen, ja huputtomia, koska huput on vaikeita turvaistuimissa, painavat vaan niskaa pitemmillä matkoilla, ja ilman kauluksia, kun nuo tuppaa järsimään kauluksen kulmat rikki heti!


lauantai 19. tammikuuta 2013

Kauden eka kisa

Talvi ja pakkasta... Niin, mutta kun aamulla mittari näyttää -34 ja edessä on kauden eka kisa, niin mittarilukema aiheuttaa pientä vipinää miesväessä. Lähteekö huoltoauto käyntiin?? Ei kait kilpuri jäädy menomatkalla?? Noh matkaan pääsivät auringon noustessa. Kuva kännykällä ikkunan läpi, kamerastahan loppui akku, tietenkin, ja minähän en tuohon pakkaseen kuvaamaan lähde! Sitä paitsi näin kuvakulma on paljon parempi ;-) tosin sumeus on taattua, kun ikkuna täynnä sormenjälkiä ja välissä oleva lasi huurussa ja taitaa olla kuvaajan puhelimen linssikin olla täys jotain rähmää... Mutta autona tunnu punainen pirulainen eli golf ja kuskina Pikku-Pete vierellään Seve. Kilpuilunumerona joku hävyttömän iso 158 ja kisana Ramirent ralli Mäntsälässä, joka on samalla vuoden 2013 F-cupin avausosakilpailu.



PS: edellisen postauksen "asiaan kuulumaton" esine on nyt siis tuossa punaisessa vehkeessä paikoillaan :-)

EDIT: kisa päättyi lopulta viimeiselle eli EK6:lle lumihankeen pidon loppumisen vuoksi. Kisa oli renkaille yhtä tuskaa...

tiistai 15. tammikuuta 2013

Ihan ohi aiheen...

Tiedätte varmaan montakin blogia, joissa on kuvattuna niin ihania koteja, että omalla olkapäällä tuntuu istuvan pikku-piru naureskellen korvaasi... Noh, meillä on toinen meininki, maillä ei sisusteta, ei valita mattoja tapettisävyjen mukaan tai vessan pyyhkeitä vallitsevan aamuruskon sävyissä. Meillä tavarat on siellä missä niitä käytetään, tai ainakin jossain sielä päin. Tämä tarkoittaa sitä, että lasten lelut on ihan kaikkialla, niitä on jopa autotallissa, tosin sielähän ne meidän "isojen poikien" lelutkin on, eli kilpurit. Viikonloppuna kuitenkin kaiken kaaoksen keskellä eräs näky oli niin hupaisa, että siitä piti ottaa kuva. Keittiössämme on pieni valmistakka pientä lisälämpöä tuomassa. Takan päällä roikkuu ikean tangossa ja hyllyssä s-koukkujen varassa meidän kaikki kattilat ja paistinpannut. Tämä hylly ei ole koriste vaan puhtaasti käyttötavaroiden paikka, mistä ne on kätevä napata ruokaa tehdessä ja helppo heittää tiskikonetta tyhjentäessä. Hyllyssä tosin majailee yksi mökiltä pelastettu kattila, jonka paikka olisi keittiökaapin päällä, mutta raukka eksynyt väärään paikkaan, kuten niin moni muukin tavara tässä huushollissa. Mutta viikonloppuna tuohon rykelmään oli eksynyt jotain muutakin kuulumatonta:


Ja se mikä eniten hävettää, on se, että kyseisen asian laskin minä ihan itse tuohon käsistäni... Pesun jälkeen kuivumaan! Kyllä, pesun...

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Sunnuntain surautus

Tilasin Pehemiältä testiin pariakin joustista ja tämä siniraitainen pääsi sitten omaan tunikaani testiin. Noh alkujaanhan piti tästä tehdä joku kiva huppari, mutta totesin että pitkähihaiselle tunikalle olisi paljon enempi "tilausta" juuri nyt omassa kaapissa. Normaalisti kuljen t-paidassa ja verkkareissa (+kauhtuneessa villatakissa, jonka isoin pojistani on uhannut polttaa, kun vaan saa salaa käsiinsä), koska tavalliset trikoiset legginsit ovat minulle kauhistuksen kylmät talvella. Ennen joulua käsiini osui kaupassa kuitenkinparit talvi-leggarit, semmoiset joissa on sisäpuoli kuin microfleecea. Että ovat muuten lämpöiset ja koska toisissa ostamissani on lievästi kiiltävä ja liukas pinta, niin ne on ompeluroskia silmällä pitäen täydelliset työpöksyt. Noh tavallinen T-paita leggarien kanssa tuo mieleen kasarin ja ne pyöräilyhousut + jätti t-paidat, joten tunikaahan leggarini pariksi kaipasivat. Pitkähihaisen trikootunikan väsäsin, mutta jätetään se tuonne tala-alalle, kun enhän minä silläkään tarjennut. Joustis ei ehkä ompeluroskia ajatellen ole paras kaveri, mutta leikkasin nukan alaspäin siinä toivossa, että langanpätkät jne ei jäisi niin helposti paitaan kiinni (eikä kissaa saa muutenkaan silittää vastakarvaan). Taskut meinasin jättää pois, mutta tajusin sitten, että tulen pois jättämistä kiroamaan ehkä parin tunnin päästä, kun niitä kuitenkin tarvin. Tämmöinen tästä nyt sit tuli, ja arvatkaas mitä?? Oma kaava ja itselleni ISO! Ei voi olla tota (mutta on silti). Pahasti pelkään, että tämä tulee vielä joskus näkymään äitini päällä, kas kun sininen on äitin lempiväri, ja kun äiti on nippa-nappa minua isompi. En voi pelata edes kuivurin varassa, kun pesin ja kuivasin kankaan ennen leikkuuta. Voi veturi! (paitsi, että tunika on kyllä päälläni tätä kirjoittaessa, mutta jotenkin piirun liian väljä)



Se yksi haalari

Niin, noh... Pitihän se haalari sit omillekin tehdä, mutta vain yksi, kun niitä tuli tilaustöinä tehtyä jokunen tuossa ihan putkeen. Tämä on nyt sitten Vilpertille ja kokona taitaa olla 104cm joka tuossa omassa kaavassa on suht reilu ainakin lahkeen mitassa. Kangas on JNY:n 2-laatuista, joten haalarissa näkyy noita värjääntyneitä koneita sielä täällä, siksi en suuresti kuvioitakaan kohdistellut, lätkin kaavat kankaalle vähän parempiin kohtiin vaan. Huppua en lähtenyt vuorittamaan, kun tämä on tarkoitettu sellaiseksi ilta-asuksi saunan jälkeen ja jos poika sattuu nukahtamaan tämä päällään, niin ei hupusta sitten ihan älytön mytty tule niskan alle.
Näköjään kameran linssiin sitten eksynyt yläkulmaan jonkun rasvainen sormenjälki... Mistäköhän lie??!!

lauantai 5. tammikuuta 2013

Pikaiset hamoset

Meitin neidillä, Muhkulla, ei juurikaan ole mekkoja tai hameita. Muhku yksinkertaisesti ei ole välittänyt vielä semmoisista, kun maailman täyttää enempikin traktorit ja kaivurit + muut maatalouskoneet jne :-) Muhku näki kuitenkin joulua ennen tekemäni juhlamekon ja nimesi sen "prinsessatytöksi" ja sen jälkeen Muhku onkin halunnut asiakastöinä tekemieni liivimekkojen ja tunikoiden kaltaisia "mekkoja". Yhden pikaisen mekon sitten tein ennen joulua, ihan perus pitkähihainen paita, jonka leikkasin vähän lyhyempänä ja lisäsin helman vähän rypyttäen, kuvaa ei tietenkään ole, kun arvaatte, että mekko piti saada heti päälle ja meitin neitihän onnistuu sitten sotkemaan vaatteet ihan just heti, niin ja kun se sotkee ne autotallissa niin pesunkaan jälkeen vaate ei ole kuvauskelpoinen... Mutta siis tosiaan nämä kaksi hamosta ompelin sitten pika-pikaa, kun neiti kauppareissulla katseli kaupassa mitälie hörhötyksiä mitä en sitten kuitenkaan suostunut ostamaan (hinta...)





Pilkullisen kokeilin tehdä niin, että rypytän kaitaleen saumuruilla. Noh eipä tuo kone suostunut sitten kamalasti rypyttämään vaikka diffin pienimmälle säädin. Tuli nyt sit mikä tuli, mutta Muhkulle kelpasi.
Kukallisen leikkasin sit täysympyränä/kellona ja helman ompelin saumurin rullapäärmeellä. Vyötärölle ihan vaan resori, kun kuminauhaa varten olisi pitänyt ommella erillinen kappale, jossa kuja ja en tykkää laittaa kuminauhaa kujaan, kun se aina ryttääntyy siel sisällä. Koot on molemmissa sellaiset, että menee nyt ja varmaan vielä pari vuotta eteen päinkin.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Juhlapukuja

Vuosien takaa nämäkin, mutta laitetaan esille, kun sattui kuvatiedostot löytymään. Vanhassa blogissahan nämäkin olisi, mutta kun ne kuvat katosi, niin olkoot nyt täällä uudessakin sitten.

Tästä ekasta puvusta puuttuu ne varsinaiset kuvat, ne on tuossa tallessa paperisina, mutta eihän tuo skanneri toimi. Puuttumaan jää siis sulhasen puku, eli takki, paita ja housut, jotka myös tein. Samoin morsiammen "turkis"viitasta ja käsipuuhkasta puuttuu kuvat.





Tämä puku on alkujaan penkkaripuku, mutta se ajautui myös Pa-Ka Romanovien aika -nimiseen päättötyöhöni, siksi mukana myös meikki ja kampaukset.









Vanhoja juttuja

Olen joskus pystynyt neulomaan, nyt käsien nivelet eivät sitä enää salli. Tässä kuitenkin joitain kuvia noista neulomuksista vuosien takaa, osa on kuvattu monta kertaa käytettyinä... Noh nuo vuoritetut tumput on tehty kesällä urheilua kun tuli telkasta tuolloin hetken aikaa aika paljon :-D
















Juhlamekkonen

Tämmöinen juhlamekko syntyi ex-tempore "työkaverin" pyynnöstä hänen valmistujaisiin. Pikku kiirus meinasi tämänkin kanssa tulla ja siksi mekko on kuvattu ilman helmataitetta (en tiennyt ennen sovitusta mihin mittaan mekko tehtäisiin ja tässä kuva, kun mekko odottaa sovitusta, sovituksen jälkeen puku lähtikin omistajalleen heti) Huomaatkaas miten kätevästi lapset ovat vallanneet työhuoneeni lattian leluillaan...


Jotain omillekin

Silloin tällöin omat kysyy, et äiti tekisitkö sä mullekin joskus jotain... Joo, joskus... No sit se joskus koittaa! Tällä kertaa molemmat omat sai hupparit/hupputakit. Kaavat on omia viritelmiä, yhdistelmiä ties mistä omista kaavoista.




Eipä siitä pojan takista ollutkaan kuvaa koneella, minne lie kadonnut, mutta lisätään, kun kuva saadaan otettua.

edit: Laitetaampa tähän nyt tämä pikaisesti otettu kuva. Tänään EI saanut kuvata harran vaatteita, mutta tämän sain salaa kuvattua pojan käännyttyä ;-) Joskus se vaan on niin...


Kummitytön joululahjus

Kummitytölle tuli tehtyä "hätäpäissään" tämmöinen setti lahjaksi. Kun näin ottobressa tuon tunikan kaavan niin se oli siinä! Kankaita jouduin hieman etsiskelemään, mutta lopulta nekin käsiini tuli. Lopputulos on  kuulema tytölle mieleinen. Koska pelkkä tunika olisi ollut jotenkin vajaa lahja, niin tein sitten vielä legginsitkin. Jostain syystä, tavastani poiketen, kuvasin sitten silittämättömät vaatteet! Taisi olla kiire...